Uusimies vapaalla Kohdalle sattuvaa lähikulttuuria Suomen Turusta

Kuka tarvitsee humanisteja? -keskustelutilaisuus

Seuraa muistiinpanoja Vem behöver humanister?-keskusteluillasta Åbo Akademilla 14.03.2012 vapaasti (ja laiskasti) käännettyinä suomeksi. En minä näistä ainakaan nyt sen selkeämpää muokkaa, joten älkää – oi hullut - ainakaan sen tarkempaa lukeko, kuin että pikaisesti selaamalla. Tilaisuudesta jäi kuitenkin hyvä ja toiveikas mieli, kannatti käydä. Huonomminkin voisi viettää iltansa. Kaikki kolme ”omaa” professorianikin paikalla ynnä muita. Sali aika täynnä, pääsy olisi kai ollut vapaa ihan ulkopuolisillekin jos kiinnostusta olisi ollut, onneksi ei ollut kiinnostusta ettemme tukehtuneet (lämmin tuli nytkin)

Varoitus. Muistiinpanoni ovat näköjään äkkivilkaisulla pahempaa propagandaa kuin itse tilaisuus.

 

Onko meillä käyttöarvoa?

 

Näymmekö me yhteiskunnassa? Me olemme kaikkialla yhteiskunnassa.

 

Laaja humanistinen sivistys on rikkaus.

 

Meistä kaikista olisi syytä tulla humanisteja.

 

Vain humaniora voi saattaa taloudellisen tilanteen kuntoon.

 

Jokaisella taloustieteen opiskelijalla tulisi ehkä olla sivuaineena siivu humanismia

 

Mikä aiheuttaa taloudellisia ongelmia? Yksipuolinen perspektiivi

Yksiulotteinen osakeomistajanäkökulma

Rajoittunut näkemys elämästä. (Fakki-idiootteja?)

Analyyttinen ajattelu ei riitä.

Ilmiöiden monitulkinnaisuus

Tarkoitus, asiayhteys, itsetietoisuus, vastuu. Humanistit näkevät aspekteja.

 

Humaniora, ameriikassa Liberal learning / liberal arts

 

Vaikka humanistien työllistymisestä esiintyy kritiikkiä, ovat työllistymistutkimukset usein toteutettu periaatteella moniko työllistyy ns. kulttuurisektorille, mitä se sitten sisältääkään. Tosiasia on että humanistit työllistyvät laajemmallti eri ns. sektoreihin kuin ketkään muut ja heitä tapaa kaikkialla.

 

Luonnontieteet kontra kulttuuri, käytäntö kontra teoria? Onko tässä mielikuvassa järkeä, tulisiko se muuttaa, ennen kaikkea omalla esimerkillä? Humanistit laboratiivisiksi, humanistit käytäntöä kohti, humanistit laajemmalti kulttuuriyhteistyöhön muiden tekijöiden kanssa?

 

TIETO on käytäntöä. TIETO ei ole vain teoriaa. Laboratisoikaa. Allianssi kulttuurielämän ja taiteen kanssa, elävä suhde.

 

Humaniora reflektoi, tulkitsee. Todisteparadigma ja kvantiteettiajattelu ei sovi humanioralle.

 

Pitäisikö humanistiset aineet sisältää muihin oppiaineisiin? Vaarallista ajattelua... tuo myös mieleen parinsadan vuoden takaisen tilanteen, jolloin kaikki opiskelivat ensin humanistisia tieteitä ja sitten erikoistuivat teologiaan, luonnontieteeseen, oikeustieteeseen tai johonkin muuhun. Ei enää asiantuntijahumanisteja? Hyvää, huonoa?

 

Tutkimustyötä ollaan väkisin tekemässä ”hyödylliseksi”. Tiedosta on tehty instrumentti. Kaikki on instrumentaalista. Uskotaan suuriin mittasuhteisiin – kvantiteetti. On hyvä, että kaikki perustuu tutkimukseen ja tutkijoihin. Koulutuspolitiikka on kuitenkin ohjattu ylhäältäpäin, liian kaukaa? Tehdään tekemisen vuoksi! Entä tulosten laatu ja merkitys? Hallinnosta luovutaan, mutta hallinto kantoi sentään vastuuta.

 

Humanisti tahtoo ennen kaikkea ymmärtää (varsinkin ihmisiä) ja olla tiedon vartija, ei niinkään tehdä (työtä) ja olla tekemässä tekemisen vuoksi

 

”Hyödyllinen tekeminen” ja humaniora?

On seurattava kulttuuria ja sen sekä ihmisen kehitystä, ei tehtävä sokeana tekemisen vuoksi.

Valmistamisvastuu on vaarallista, haitallista.

 

Humanistit osaavat ongelmanratkaisun, analyysin, tulkinnan, kommunikaation, heillä on yleisiä ja tiettyjä kompetenssialueita

 

Humaniora elää yhteiskunnassa ja rakentaa valtioita. Suomi on humanistien perustama.

 

Kekkonen ja Churchill mainittiin: Kekkosta ohjasi etnologi! Harmaata eminenssiä ja saunakaveria Kustaa Vilkunaa kai tarkoitettiin. Churchilliä taas neuvottiin sodan aikana supistamaan kulttuuribudjetti, jotta puolustusbudjetti saisi sille tässä tilanteessa välttämättömän tuen. Churchill tokaisi ”Mitä meille muka sitten jää puolustettavaksi?”

 

On luotava tietoa, mutta myös dekonstruoitava tietoa. Humanisti on kriittinen ja osaa ajatella eri lailla, eri näkökulmasta, yllättävästi.

 

Kukaan ei tiedä, minne tuleva humanisti sijoittuu. Humanisti paikantaa itsensä maailmassa, ei valmistu työhön, kuten ei kukaan muukaan yliopistossa, vaan oppii ajattelemaan kehittyneesti.

 

Instrumentalisaatio on haitallista ja pilaa humanismin. On lähestyttävä muita aloja ja naapuriaineita, mutta myös uskallettava erikoistua.

 

Ulkopuolinen ei ymmärrä, miten tekninen laite tosiassa toimii mutta osaa kuitenkin käyttää sitä. Humanististen tieteiden päälle ymmärtää maallikkokin, siksi vaikea näyttää konkreettista hyötyä. Olemme ymmärrettäviä, tekniikan ei tarvitse sitä olla. Meidän tarvitsee. Me joudumme myös puolustamaan itseämme nyt, mikä on valitettavaa. Ei kuitenkaan heittäydytä liian puolustuskannalle. Tilanne on monilta osin valoisa.

 

Humanistit muodostavat valtiot (...) jokaisen olisi hyvä tulla jonkin verran humanistiksi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset